Mitä minusta tulee isona? (tarina)

Tarinassa Velmu pohtii tulevaisuutta ja mikä on tärkeää.

Koulussa puhuttiin tänään ammateista. Jokainen luokassa sai kertoa, mitä heidän vanhempansa tekivät työkseen ja mitä he itse halusivat olla isona.

Velmun luokkatovereiden vanhempien joukossa oli opettajia, sairaanhoitajia, siivoojia, talonrakentajia, poliiseja, myyjiä ja kirjailijoita. Joidenkin vanhempien työ oli olla kotona pitämässä huolta pienemmistä sisaruksista.

Velmun vanhemmat olivat kyllä monesti kertoneet työstään, mutta jos Velmu oli täysin rehellinen, ei hän ollut täysin varma siitä, mitä he oikeasti tekivät. Velmu tiesi, että äiti puhui töissä monia kieliä ja saattoi välillä lähteä ulkomaille asti töihin. Isä puolestaan kantoi aina kassissaan mukana paksua paperipinoa.

Välitunnilla Velmu huomasi, miten kaksi hänen luokkatoveriaan kiisteli, kumman vanhemmalla on hienompi työ.

”Minun äitini on poliisi, hän saa ajaa autollaan tosi nopeasti valot vilkkuen”, toinen hehkutti.”

”Minunpas isä onkin kiinteistövälittäjä, hän pääsee sisään kenen tahansa kotiin”, toinen ylpeili.

Väittely sai Velmun pohtimaan. Hän ei tiedä, mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen, mutta ei hän usko, että sillä erityisesti olisi väliäkään. He auttavat Velmua läksyissä ja rakentavat mahtavia legolinnoja hänen kanssaan. Äiti tekee maailman parasta ruokaa ja isä osaa leipoa herkullisia kakkuja ja pullia. Joskus he antavat Velmulle ja tämän sisaruksille pieniä lahjoja, vaikka ei olisi kenenkään merkkipäivä, ja joskus he menevät koko perheen kesken uimaan, keilaamaan tai rakentamaan majoja metsään.

Välitunnin jälkeen kaikki palasivat luokkaan. Opettaja kysyi Velmulta, mitä tämä tahtoisi tehdä isona. Velmu mietti hetken ennen vastaamistaan.

”Isona minä haluaisin rakentaa suuria legolinnoja, kokonaisia kaupunkeja. Tahdon nähdä maailmaa niin kuin äiti ja oppia leipomaan herkkuja niin kuin isä. Niin ja olisihan se ihan siistiä käydä vaikka Kuussa tai potkaista jalkapalloa pidemmälle kuin kukaan muu koskaan ennen, mutta en tiedä, kuinka todennäköisiä se olisi.”

Opettaja ei voinut olla peittelemättä pientä hymyään.

”Niin, siis kysymys oli, että mitä tahtoisit tehdä työksesi, kun kasvat aikuiseksi”, opettaja korjasi.

”En minä vielä tiedä”, Velmu vastasi, ”olen vielä niin pieni. Toivon vain, että olisin onnellinen ja saisin viettää paljon hauskoja hetkiä perheeni ja kavereideni kanssa. Töistä huolehtimiseen minulla on vielä koko elämä aikaa.”

Sanna Salo