Ortodoksisessa kirkossa on aina ollut pyhiä ihmisiä ja on yhä edelleen. Kirkon perinnettä sanotaankin pyhäksi sen takia, että sitä ovat kannatelleet ja kantaneet yhä uudet ihmiset sukupolvesta toiseen. 24.9. onkin kahden hyvin eri aikoina eläneen pyhän muistopäivä.
24.9. kirkko viettää samana päivänä ajallisesti toisistaan hyvin kaukana olevien pyhien muistopäivää. Kirkko muistelee tuolloin sekä kirkon ensimmäistä naismarttyyriä, pyhää apostolienvertaista Teklaa sekä vajaa sata vuotta sitten kuollutta pyhää Siluan Athosvuorelaista.
Tekla eli Vähässä-Aasiassa ja jo nuorena hän sai kuunnella apostoli Paavalin opetuksia. Paavali oli tuolloin matkoillaan Teklan kotiseudulla ja kuunneltuaan apostolia Tekla päätti myös omistaa elämänsä Jumalalle. Tekla seurasikin Paavalia aina vankilaan ja eri puolille maailmaa, kunnes palasi takaisin kotiseudulleen. Siellä hän teki monia ihmeitä.
Teklasta kerrotaan myös, että hänen elämänsä lopussa häntä vainottiin, mutta hän pakeni astumalla kallion sisään ja näin hävisi kokonaan näkyvistä. Tapahtuman paikalla on nykyään luostari.
Kuva: Didier Descouens
Siluan Athosvuorelainen puolestaan syntyi Simeon-nimisenä Venäjällä vuonna 1866. Jo neljävuotiaana hän kovasti etsiskeli Jumalaa ja sanoi: ”Missä se Jumala oikein on? Kun kasvan isoksi, kierrän koko maailman ja etsin Jumalaa!” Vanhempana hänen etsintänsä johti hänet Athos-vuorelle, joka on monien eri luostarien muodostama pyhä saari. Pyhän Panteleimonin luostarissa hän sai munkkinimen Siluan.
Siluan oppi ja opetti tärkeimpänä opetuksenaan, että kristityn oli aina pysyttävä toiveikkaana ja nöyränä. Tällainen asenne piti ihmisen hänen mukaansa iloisena ja valmiina auttamaan muita. Siluan muistikin rukouksissaan sekä edesmenneitä ihmisiä, nykyisiä ihmisiä että myös tulevia sukupolvia. Pyhän Siluanin kirjoituksia on käännetty myös suomeksi.
24.9. vietettävät muistopäivät ovatkin muistutus kaikille, että ihminen voi tulla pyhäksi hyvin erilaisilla tavoilla ja se on mahdollista myös kaikkina aikoina.
