Viides päivä kesäkuuta (5.6.) vietetään maailman ympäristöpäivää. Tänä vuonna YK:n teemana on muoviroskien torjuminen niin maasta kuin merestäkin.
Ortodoksinen kirkko opettaa, että tieteellisen ja tutkitun tiedon taustalla on sama Jumalan etsiminen ja kohtaaminen, joka on kirkon elämän keskipisteenä. Erityisesti ympäristöasioiden kohdalla onkin tärkeää pitää mielessä seuraava opetus:
Kirkko rohkaisee myös uskovaisia olemaan kiitollisia, ja hyväksymään, tieteen löydökset, vaikka ne joskus saattaisivat pakottaa heidät arvioimaan uudelleen käsityksiään historiasta tai kosmisen todellisuuden rakenteista. Tieteellinen
tiedonjano kumpuaa samasta lähteestä kuin uskon kaipaus astua yhä syvemmälle Jumalan mysteeriin. (Maailman elämän edestä -asiakirja §71)
Muovi on varmasti yksi yleisimmistä aineista, johon tartumme ja jota kosketamme joka päivä. Muovi onkin nykymaailman yksi rakennuspalikoista, ja ilman muovia olisi maailmamme hyvin erilainen. Samalla muovi on kuitenkin levinnyt sinne mihin se ei kuulu ja muovista valmistetuista tavaroista maailmassa puolet ovat kertakäyttötavaraa. Joka minuutti maailmassa ostetaan miljoona muovista juomapulloa ja vuodessa käytetään yli 3 triljoonaa (triljoona = miljardi miljardia) muovipussia.
Koska muovi on kestävää ja kevyttä, se ei myöskään hajoa luonnossa ja säilyy ihmisen näkökulmasta miltei ikuisesti. Muovi onkin levinnyt tavaroista osaksi luontoa, ja niin maapallon eläimet ja me itse syömme ja juomme muovia, joka on hajonnut mikroskooppisen pieniksi palasiksi. Vain kymmenen prosenttia, siis esimerkiksi yksi muovipussi kymmenen kappaleen pakkauksesta, kierrätetään kestävällä tavalla.
Mitä sitten voidaan tehdä?
Luomakunnasta huolehtiminen ja Kristuksen ruumiin palveleminen ovat läheisesti ja väistämättä liitoksissa toisiinsa, aivan kuten liitoksissa ovat köyhien taloudelliset olot ja planeettamme ekologinen tila. (Maailman elämän edestä -asiakirja §76)
Kuten kaikissa ympäristöasioissa, ihmiset voivat vaikuttaa ainakin kahdella tasolla maailman asioihin. Ensimmäinen on henkilökohtainen taso. Elämäntavoilla voi vaikuttaa omaan muovijalanjälkeensä kuluttamalla kestävästi. Esimerkiksi ruoan, vaatteiden ja liikkumisen suhteen on usein tarjolla kestäviä vaihtoehtoja muoviin ja fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.
Omalla toiminnalla voi vaikuttaa myös muiden kokonaismuovijalanjälkeen. Kun liikut ulkona, ota muovipussi mukaan ja kerää matkalla näkemäsi roskat siihen (muista suojakäsineet ja varovaisuus terävien tai likaisten asioiden poiminnassa). Kierrätä sitten jätepussi oikein. Kysy rohkeasti kestäviä vaihtoehtoja arjessa. Kysy vanhemmilta tai kaupan työntekijöiltä, olisiko mahdollista vaihtaa vaikkapa muoviset pillit johonkin muuhun tai pakata muovin sijaan pahviin. Käytä omaa, uudelleen täytettävää juomapulloa kesän riennoissa. Säästä planeettaa ostamalla kestävästi tuotettuja ja kestäviä vaatteita pikamuodin sijaan. Ihon ja kauneuden hoidossa on myös tarjolla kestävämpiä vaihtoehtoja.
Ympäristöpäivään liittyy myös sosiaalisen median haaste. Haasteessa voi antaa tunnustusta muoviroskan poistamiseen tai kierrättämiseen liittyvälle teolle tai haastaa päättäjiä tai yrityksiä huomaamaan epäkohtia luonnossa tai toiminnassa. Lisätietoja (englanniksi):
https://www.worldenvironmentday.global/get-involved/take-action-social
Toisena tasona on laajempiin asioihin vaikuttaminen. Yksi ihminen voi tehdä paljon niin esimerkillään kuin pitämällä tärkeitä asioita esillä. Ortodoksina on hyvä pitää esillä uskon perusasioita: iloa ja toivoa.
Lisäksi tämä [kristinusko] on näky, jossa ihmistä tarkastellaan yhteydessä luomakuntaan ja joka rohkaisee iloitsemaan koko maailman hyvyydestä ja kauneudesta. (Maailman elämän edestä -asiakirja §78)
On helppo huomata, että saarnaamisella tai synkistelyllä ei usein saavuteta toivottua lopputulosta. Niiden sijaan edellä olevia ikäviä tosiasioita on mahdollista käyttää iloon ja hyvään. Ortodokseina meillä on luonnostaan monia, meistä ehkä tavallisilta tuntuvia, keinoja muuttaa maailmaa: yhteinen rukous, paasto ja kokemus yhteisestä Jumalasta. Mitä tekemistä näillä sitten on ympäristön kanssa?
Vaikka mitä! Yhteinen rukous, siis kirkossa käyminen ja oma rukoileminen, ei rajoitu vain sunnuntaihin tai iltarukouksiin, vaan ne ovat tapoja olla Jumalan kuvia. Ympäristön kannalta on kallisarvoista löytää yhteinen elämäntapa, joka perustuu palvelemiseen. Paasto sen sijaan on kirkon ominta ekologista elämäntapaa. Paasto ei tarkoita itsensä rankaisemista, vaan oman elämän turhien asioiden tarkastuspistettä. Jos jätämme itse vaikkapa lihan syönnin yhteen kertaan viikossa, on sillä heti vaikutusta sekä maailmaan että muihin ihmisiin. Esimerkin avulla ei ole tarkoitus herättää syyllisyyttä toisissa, vaan enemmänkin näyttää miltä tuntuu ja näyttää vapaus Kristuksessa: paaston avulla voimme kehittää vapauttamme mielihaluista tai vaikkapa halusta ostaa uusimmat vaatteet. Ortodoksisen uskon näkökulmasta ekologiset teot tekevät ihmisen keveämmäksi ja vapaammaksi, eivät suinkaan rajoittuneemmaksi tai kahlitummaksi!
Katso video YK:n ympäristöpäivästä: