Nuorten ortodoksinen musiikkileiri järjestettiin elokuun ensimmäisinä päivinä Pyhäkankaan leirikeskuksessa. Nelipäiväinen leiri sisälsi monipuolista musikaalista ohjelmaa normileirielämää unohtamatta.
Leiriläisistä olin ainoana ensikertalaisena mukana. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tunsin osan etukäteen muilta leireiltä ja loppujenkin kanssa ystävystyminen oli helppoa. Leirillä vallitsi muutenkin turvallinen ja lämmin ilmapiiri – jokainen sai olla oma itsensä ja toteuttaa itseään musikaalisesti haluamallaan tavallaan.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä saimme leirille vierailevan opettajan Mervi Tirkkosen, joka johdatti meidät ukulelen soittamisen saloihin. Saimme halutessamme kokeilla myös kitalelea, kitaran ja ukulelen yhdistelmää. Itse en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan sellaisesta, joten oli hienoa päästä tutustumaan täysin uuteen soittimeen. Aloitimme yhdessä ukuleleilla harjoittelemaan leiribiisiämme “Viis on sulhasia miulla”. Harjoittelu jatkui seuraavana päivänä, kun suunnittelimme kappaleeseen a cappella -säkeistön ja jokainen sai päättää, mitä haluaisi soittaa kappaleessa ja mitä stemmaa laulaa.
Toiseen kokonaiseen leiripäivään mahtui paljon muutakin. Aamun liturgiassa lauloimme moniäänisesti ja aamiaisella sen jälkeen nautimme hienosta kantelemusiikista. Soittamisen ja laulamisen ohella teimme ääni-improvisaatioita. Illalla meillä oli leikkimielinen kisa, “Elämäni bilebiisi”. Jokainen valitsi lempibilebiisinsä, jotka “leiridiskossa” soitettiin satunnaisessa järjestyksessä ja saimme arvailla, mikä oli kenenkin valitsema. Samalla sai toki laulaa ja tanssia sydämensä kyllyydestä, niin kuin kunnon leiridiskoon kuuluu. Ilta päättyi rantasaunalle nuotiotulen ääreen, makkaroita, saunomista ja uimista unohtamatta.
Viimeisenä päivänä äänitimme leiribiisimme, josta tuli hieno kokonaisuus. Ennen lähtöä ehdimme vielä pelailla ja leikkiä yhdessä erilaisia musiikkiin liittyviä kisoja ja leikkejä.
Pyhäkankaan leirikeskuksen hellässä huomassa olisi mielellään viettänyt muutamankin päivän pidempään. Kokemuksena musaleiri oli silmiä avaava ja virkistävä – oli ihanaa päästä itse pitkästä aikaa olemaan leiriläisenä sekä leikkimään ja kokeilemaan musiikin kanssa. Meille useasti sanottiinkin ääni-improvisaatioiden aikana: “et voi epäonnistua”. Oli mahtavaa vain nauttia musiikista ja leikitellä, ilman epäonnistumisen pelkoa. Musiikki kuuluu kaikille ja sitä voivat kaikki harrastaa. Musaleiri on siitä hieno esimerkki.
Teksti: Noora Särkkä, valokuvat: Joonas Ratilainen