1.Syyskuuta aloitimme jälleen uuden kirkkovuoden. Samalla vietimme Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen siunaamaa päivää luonnon puolesta. Kirkkovuoden alku muistuttaa meitä useista tärkeistä aiheista – pysyvyydestä, jatkuvuudesta ja vastuullisuudesta.
Kirkkovuoden rytmi
Ortodoksinen kirkkovuosi ei ala tammikuun ensimmäisenä päivänä, vaan syyskuun alussa. Perinteen taustalla on roomalainen kalenteri sekä sadonkorjuuaika, joka ajoittuu alkusyksyyn. Kirkkovuosi etenee juhlien, paastojen ja pyhien muistopäivien kautta. Jokainen kirkkovuoden päivä on omistettu jonkun pyhän, tai tapahtuman muistoksi.
Kirkkovuosi kuvaa Jumalan pelastushistoriaa, ja se voidaan jakaa neljään kauteen:
- Syksykausi valmistaa ihmisiä ja luomakuntaa Kristuksen tuloon.
- Talvikausi kuvaa Kristuksen lihaksituloa ja Uutta Liittoa.
- Kevätkausi juhlistaa Kristuksen maanpäällistä elämää, ylösnousemusta ja lunastuksen aikaa.
- Kesäkausi muistuttaa Pyhästä Hengestä ja kirkon toiminnasta.
Kirkkovuotta rytmittää 12 suurta juhlaa, sekä juhlien juhla – Kristuksen ylösnousemus eli pääsiäinen. Lisäksi siihen kuuluu neljä pitkää paastoa: joulupaasto, suuri paasto, apostolien paasto ja Jumalansynnyttäjän paasto.
Pysyvyyttä ja pyhitettyä aikaa
Kirkkovuosi tuo elämäämme pysyvyyttä. Vaikka elämäntilanteet, ajatukset ja tunteet vaihtelevat, kirkkovuoden juhlat ja paastot palaavat aina uudelleen samoina ja tuttuina. Tämä tuttu rytmi kulkee rinnallamme vuodesta toiseen ja luo turvaa silloinkin, kun oma elämä tuntuu epävarmalta tai hajanaiselta. Pysyvyys ei tarkoita pysähtymistä paikoilleen, vaan sitä, että kaiken muutoksen keskellä meillä on jotakin vakaata, johon voimme nojata: Jumala ja kirkko.
Kirkkovuoden alkuun ja ortodoksiseen elämään kuuluu oleellisesti ajan pyhittäminen, ajatus ajan antamisesta Jumalalle. Kun osallistumme liturgiaan, rukoilemme tai vaikka paastoamme, teemme ajasta pyhää – aika ei ole vain kokoelma ohimeneviä hetkiä, vaan paikka, jossa voimme kohdata Jumalan.
Vastuu luomakunnasta ja toisistamme
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on korostanut, että luomakunnan kunnioittaminen ja varjeleminen ei ole vain ajankohtainen ympäristökysymys, vaan olennainen osa ortodoksista uskoa. Siksi syyskuun 1. päivänä vietetään erityistä päivää luonnon puolesta, jolloin kirkko kehottaa rukoilemaan luomakunnan puolesta ja sitoutumaan käytännön tekoihin sen hyväksi.
Kirkkovuoden alun paimenkirjeessään patriarkka kutsuu kaikkia ortodokseja ottamaan vastuuta yhteisestä luomakunnastamme ja korostaa, että ekologiset periaatteet kuuluvat syvälle ortodoksiseen identiteettiin. Luonto ei ole vain ihmisen käyttöä varten, vaan Jumalan lahja, josta olemme vastuussa.
Nuoret elävät ajassa, jossa luonnon tilasta puhutaan paljon. Kirkko muistuttaa, että ekologinen vastuu ei kuitenkaan ole vain tiedettä tai politiikkaa, vaan myös hengellistä elämää: rukousta, kiitollisuutta ja käytännön tekoja. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa – esimerkiksi vähentämällä turhaa kulutusta, kierrättämällä, arvostamalla luontoa ja viettämällä aikaa sen keskellä.
Kirkkovuoden alku antaa mahdollisuuden pohtia millaisia valintoja teemme luomakunnan puolesta, ja miten voisimme osallistua sen suojeluun.
Uusi kirkkovuosi kutsuu meitä kantamaan vastuuta myös toisistamme. Arkkipiispa Elia kehottaa kirkkovuoden alun paimenkirjeessään seuraamaan Kristusta teoissa. Tämä tarkoittaa avun antamista sitä tarvitseville ja jokaisen ihmisen kunnioittavaa kohtaamista.
Kirkkovuosi nuorten elämässä
Nuoret jatkavat kirkon perinnettä omalla sukupolvelleen merkityksellisellä tavalla. Kun kirkkovuoden rytmi kietoutuu arjen valintoihin, arvoihin ja tekoihin, se muuttuu eläväksi osaksi nuoren elämää. Se voi tarkoittaa rukoukseen pysähtymistä koulukiireiden keskellä, luonnosta huolehtimista tai juhlien viettämistä perheen ja seurakunnan parissa. Näin kirkkovuosi ei jää vain kalenteriin merkityiksi päiviksi, vaan siitä tulee osa identiteettiä ja arkea.
Ihanaa kirkkovuoden alkua! Pidetään yhdessä huolta luonnosta ja toisistamme rakkaudella ja kiitollisuudella❤️
Lue tekstissä mainitut paimenkirjeet kokonaisuudessaan:
”Kristuksen kasvot vähäisimmissä” – Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elian paimenkirje
”Uskomme ekologisten periaatteiden soveltaminen määrittää koko ortodoksista identiteettiämme” – Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen paimenkirje uuden kirkkovuoden alkaessa