Kristuksen syntymäjuhla eli joulua vietetään ortodoksisen perinteen mukaan 25. joulukuuta. Joulua edeltää 40 päivän mittainen joulupaasto, jonka tehtävä on valmistaa ihmisiä vastaanottamaan Herran syntymän ilosanoma. Ortodoksista joulua ei juhlita suomalaisen perinteen mukaisesti vielä jouluaattona 24.12., vaan paasto päättyy joulupäivän liturgiaan, joka aloittaa joulun juhlan.
Tiesitkö? Kristuksen syntymän juhliminen 25. joulukuuta sai alkunsa 300-luvun Roomasta, mistä perinne lähti leviämään muualle maailmaan.
Joulu on ortodoksisessa kirkossa kuitenkin paljon enemmän kuin yksi juhlapäivä. Se ei ala vasta jouluaattona eikä pääty lahjojen avaamiseen, vaan muodostaa kokonaisuuden, jossa kirkko muistelee Jeesuksen syntymään ja nuoruusvuosiin liittyviä tapahtumia ja ihmisiä. Joulunajan liturginen jatkuu aina teofaniaan, Kristuksen kasteen juhlaan asti.
Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä kaikkea ortodoksinen kirkko muistelee joulun aikaan.
25. joulukuuta: Joulupäivä
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. (Luuk. 2:1-7)
Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä
Joulupäivänä ortodoksinen kirkko juhlistaa Jeesuksem Kristuksen – Jumalan Pojan – syntymistä ihmiseksi.
Kristuksen syntymä sijoittuu Betlehemin kaupunkiin. Jeesuksen vanhemmat Maria ja Joosef matkustivat Juudeaan Betlehemiin Nasaretista, sillä Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen määräyksestä heidän tuli ilmoittautua väestönlaskuun. Jeesus syntyi luolaan, sillä perheelle ei ollut tilaa majatalossa. Maria kapaloi lapsen ja laski hänet seimeen.
Paimenet – Kristuksen ensimmäiset näkijät
Kristuksen syntymäyönä Betlehemin lähistöllä oli paimenia vartioimassa laumaansa. Keskellä yötä paimenille ilmestyi enkeli, jonka kirkkaus pelästytti heidät. Enkeli ilmoitti paimenille Kristuksen syntymän ilosanomasta:
“Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” (Luuk. 2:10-12)
Enkeliä saapui ympäröimään suuri taivaallinen joukko ylistämään Jumalaa:
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa.” (Luuk. 2:14)
Paimenet kiirehtivät Betlehemiin ja olivat ensimmäiset ihmiset, jotka saapuivat ylistämään vastasyntynyttä Kristusta. Heidän kerrotaan tuoneen lahjaksi maitoa, lihaa sekä lampaan. Lähdettyään paimenet alkoivat levittää sanaa Kristuksesta ja toimivat näin pyhien apostolien edelläkävijöinä.
Itämaan tietäjät
Joulupäivänä muistellaan myös itämaan tietäjiä, oppineita miehiä, jotka tutkivat tähtiä ja etsivät niistä merkkejä Jumalan johdatuksesta.
Kristuksen syntymän yönä taivaalle syttyi tähti, joka loisti matalalta kirkasta valoa. Itämaan tietäjät tunnistivat tähden merkiksi Messiaan syntymästä, ja lähtivät etsimään häntä tähden johdattamana. Tietäjät löysivät tiensä luolaan, johon Jeesus oli syntynyt, ylistivät Häntä ja toivat arvokkaita lahjoja – kultaa, suitsukkeita ja mirhaa.
Ortodoksisessa perinteessä tähden on usein ymmärretty olleen enkeli, joka johdatti tietäjät Kristuksen luo.
26. joulukuuta: Toinen joulupäivä
Jumalansynnyttäjän juhla
Joulun toisena päivänä kirkko viettää Jumalansynnyttäjän juhlaa. Päivä muistuttaa siitä, että Kristuksen syntymä tapahtui Neitsyt Marian kautta ja että Jumala tuli ihmiseksi todelliseen ihmiselämään.
Ortodoksisessa perinteessä Mariaa kutsutaan Jumalansynnyttäjäksi (Theotokos), koska hänestä syntynyt lapsi ei ollut vain ihminen, vaan itse Jumalan Poika. Hänen kauttaan Kristuksen jumalallinen ja inhimillinen luonto yhdistyivät, ja siksi Jumalansynnyttäjän rooli kuuluu olennaisena osana joulun juhlaan.
Pyhän perheen pakomatka Egyptiin
Joulukuun 26. päivänä ortodoksinen kirkko muistelee Jeesuksen ja tämän vanhempien pakomatkaa Betlehemistä Egyptiin. Kristuksen syntymän jälkeen Juudean kuningas Herodes pelästyi tätä Messiaaksi ja Kuninkaaksi ylistettyä lasta. Raivostunut Herodes päätti määrätä surmattavaksi kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset. Herodeksen aikeista ilmoitti Joosefille enkeli, jonka jälkeen Joosef johdatti Marian ja Jeesus-lapsen turvapaikkana pidettyyn Egyptiin.
Herodeksen surmaamia poikalapsia muistetaan marttyyreinä 29. joulukuuta.
Joulun jälkeinen sunnuntai
Joulua seuraavana sunnuntaina kirkko muistelee Joosef Kihlaajaa, kuningas Daavidia ja Jaakob Herran veljeä.
Joosef toimi Jeesuksen maallisena huoltajana ja suojelijana. Kuningas Daavid muistuttaa Kristuksen kuninkaallisesta sukujuuresta, ja Jaakob Herran veli oli Jerusalemin seurakunnan varhainen johtohahmo.
Muistopäivää vietetään perinteisesti joulun jälkeisenä sunnuntaina, mutta mikäli joulupäivän ja vuoden vaihtumisen välille ei mahdu sunnuntaita, muistellaan heitä 26. joulukuuta.
1. tammikuuta: Herran ympärileikkaus ja nimenanto
Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä ortodoksisessa kirkossa muistellaan Kristuksen ympärileikkausta. Kun Jeesuksen syntymästä oli kulunut kahdeksan päivää, hänet ympärileikattiin juutalaisen lain mukaisesti. Samassa yhteydessä lapselle annettiin nimi Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut Joosefille jo ennen syntymää. Nimi tarkoittaa pelastusta.
6. tammikuuta: Teofania
Loppiaisena 6.1. vietetään Kristuksen kasteen muistojuhlaa. 30 vuotta täytettyään Jeesus lähti kohti Juudean Betaniaa saadakseen kasteen Johannekselta. Johannes Kastaja tunnisti Kristuksen ja suostui kastamaan Herran Jordanvirrassa ihmisjoukon läsnäollessa. Kristuksen noustua vedestä taivaat aukesivat, Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen kyyhkysen muodossa, ja taivaasta kuului Isän ääni:
“Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt. 3:17).
Näin kolminaisuuden kaikki persoonat – Isä, Poika ja Pyhä Henki – näkyvästi ilmestyivät ensimmäistä kertaa yhdessä.
Teofania on myös suuri vedenpyhityksen päivä: vettä siunataan kirkossa tai ulkona veden äärellä, muistuttaen Jordanin tapahtumasta.
