Virvon, varvon… kirjavia virpomisperinteitä perhekerhossa

Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan perhekerhoon kokoontui räntäsateisena keskiviikkona pappi, kanttori, kolme äitiä, yksi isä ja viisi pientä kerholaista. Kahdelle heistä tuleva palmusunnuntai on ihan ensimmäinen. Rukoushetken ja kahvittelun jälkeen koko kerhoporukka siirtyi askartelemaan kukkia pian tarvittaviin virpovitsoihin.

Vanhemmat keskustelivat virpomisperinteiden erosta – läntisestä perinteestä, jossa noidaksi pukeutuneena käydään tuntemattomien ovella keräämässä karkkia, ja ortodoksisesta perinteestä, jossa omissa vaatteissa kierretään tuttujen luona toivottamassa siunausta ”Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi”. Ja saadaan karkkia! Seuraava keskisuomalainen ortodoksinen sukupolvi keskittyy tulevana palmusunnuntaina virpomaan jyväskyläläiseen tapaan porukalla kirkon eteisessä kaikki kirkkoon tulijat.

Ilja, Irina ja Sonja
Venäjältä Suomeen alle kouluikäisenä muuttanut Ilja muistelee omaa lapsuuttaan Lappeenrannassa, kuinka vitsoja askarreltiin eri kerhoissa. Vahvin muisto jäi partiosta, jossa Ilja ei suostunut tekemään vitsaa mallin mukaan vaan hänellä oli asiasta oma visio. Partio jäi, mutta vitsojen kanssa kuljettiin ja saatiin karkkia palkaksi. Omien lasten Irinan, 4 ja Sonjan, 2 kanssa virpomiset ovat keskittyneet kirkkoon.

Adeliina ja Anisia
Länsi-Suomessa ja Keski-Suomessa kasvanut Adeliina muistaa tarkkaan kuinka he ystävänsä kanssa askartelivat vitsoja myöhään yöhön saakka. Seuraavan päivänä heillä olikin kova urakka, kun vitsoja ja niin ollen virpomista riitti iltaan asti. Oman lapsensa Anisian, 2 kanssa virpomiset aloitetaan ehkä myöhemmin kunhan lapsi vähän kasvaa. Sitten jätetään omasta lapsuudesta tutut noitavaatteet pois ja sen sijaan toivotetaan virpomalla Jumalan siunausta.

Maria ja Jooa
Kahdeksankuinen Jooa-vauva nappaa vihreää silkkipaperia ja pistää sen suuhun ennen kuin Maria-äiti ehtii kieltää. Suu ja kieli värjäytyvät äkkiä, mutta ilmekään ei värähdä – paitsi äidillä. Marialla on monenlaisia muistoja virpomisesta lapsena. Aiemmin pienempänä pääsiäiseen kuuluivat noita-asut ja pääsiäiskokko. Kun perhe liittyi ortodoksiseen kirkkoon, virpominen keskittyi palmusunnuntaina kirkkoon.

Alina ja Johannes
Yhdeksän kuukautta vanha Johannes valmistautuu elämänsä ensimmäiseen palmusunnuntaihin rauhallisin mielin. Kysymykseen siitä aikooko hän lähteä virpomaan, Johannes vastaa ”aa” ja päristelee huuliaan. Alina-äidin mukaan suunnitteilla on ainakin etävirpoa mummit ja kummit videon välityksellä sekä osallistua palmusunnuntaina virpomiseen kirkossa.

Alinalla tuli mieleen muistoja oman lapsuuden virpomisretkistä. Virpomaan piti lähteä aamulla aikaisin. Virpomaan mentiin tuttujen vanhusten ja joiden opettajienkin koteihin ja navetassakin työn touhussa olevia sukulaisia käytiin virpomassa. Virvottavat osasivat odottaa virpojia, olivat kiitollisia käynnistä ja antoivat palkaksi joko suklaamunan, karkkia tai pienen kolikon. Herkut oli varmaan ajatus säästää pääsiäiseksi, mutta kyllä suurin osa herkuista taisi kadota jo saman päivän aikana…