Viimekesäinen leirielämykseni
Viimein pitkän odotuksen jälkeen tuli se aika, jolloin sain suunnata kulkuni kohti Verkkolammen leirialuetta. Oli alkanut juuri kesäloma ja mieli oli iloinen, kun olin saanut heittää työhuolet hartioiltani ja saapua yhteiseen ihanaan leiripaikkaan Verkkolammelle.
Aurinko helotti kuumasti aivan pilvettömältä taivaalta, tuuli henkäili hiljalleen pyyhkien hikeä, joka oli kihonnut pintaani kantaessani leirivarusteita maantien varrelta. Lähestyessäni leirialuetta kuului jo kaukaa, että elämä on alkanut sykkiä tässä kohden Verkkolammen välisellä kannakkeella. Vedet välkkyivät molemmilla puolin leirialuetta.
Ilmestyi sieltä moni tuttu kasvo ja sydämelliset tervehdykset vaihdettiin. Kun suurimmat yllätykset ja kiireellisimmät asiat oli saatu kerrotuksi, alettiin katsella telttojen paikkoja ja pystyttää leiriä. Ensimmäiset päivät menivätkin niin nopeasti, ettei kahteen ensimmäiseen vuorokauteen tullut nukutuksi juuri nimeksikään.
Päivällä suunnittelimme, pystytimme ja rakentelimme leiriä, käden välillä virkistävän Verkkolammen veden syleilyssä. Illat taas kuluivat rupattelun merkeissä, räiskäleet lentelivät ilmassa, kahvipakki porisi keitinvartaassa ja makkarat ja kalat käpristyivät tikkujen päissä. Alkuviikko kuluikin pirteissä työn ja touhun merkeissä, kun taas loppuviikkoa juhlisti esipaimenemme arkkipiispa Paavalin käynti leirillämme.
Aamuisin aloitimme touhumme yhteisellä lipunnostolla ja aamuhartaudella, sen jälkeen opiskelimme sitä hengen aarteistoa, jota meille leirinohjaajat ja isät tarjosivat ja päivän polttavimman helteen aikana täytimme ”massumme” niillä antimilla, joita leirikeittiö meille tarjosi.
Oman lisäpiristyksensä leirin päiväjärjestykseen toi ne nuotioillat, joihin kokoonnuimme esittämään ohjelmiamme.
Tuli vihdoin se hetki, että kokoonnuimme viettämään leirin lopettajaisjuhlaa. Tämän juhlan tunnelmaa sävytti harras kiitos Jumalalle, että oli antanut viettää erään elämämme onnellisimman ja mieliinpainuvimman viikon yhdessä uskonsisarien ja -veljiemme kanssa. Moni kyynel vierähti poskipäille kun eron hetki koitti, mutta monet kauniit sanatkin annettiin evääksi eronhetkellä.
Nämä kesäleirit ovat niitä hetkiä, joita en koskaan elämässäni tule unohtamaan. Yhä uudelleen ja uudelleen ne palautuvat mieleeni ja kaipuu täyttää sydämeni ja mieleni. Ja päätös kohoaa aina mieleeni: ensi kesänäkin lähden ONL:n kesäleirille.
Kalevi Hokkila (julkaistu Tuohustulessa vuonna 1965).