Syyskuun ensimmäisenä päivänä alkaa uusi kirkkovuosi. Silloin vietetään kirkossa myös luomakunnan ja sen suojelemisen päivää. Mutta mitä kirkon opettajat ovat puhuneet luomakunnasta?
Luomakunta on valtava kirja. Katso ylös ja katso alas! Huomaa se ja lue sitä! Jumala ei kirjoittanut sitä kirjaa musteella. Sen sijaan hän asetti luomistyönsä tulokset silmiemme eteen. Voiko sen suurempaa merkkiä enää pyytää? Sillä taivaat ja maathan suorastaan huutavat: Jumala teki minut!
Augustinus (354–430)
Luomakunnasta oppikaa ihailemaan Luojaa! Ja jos jokin asia ylittää ymmärryksenne, ylistäkää juuri sen takia Luojan viisautta.
Taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Mutta miten ne sen tekevät? Eihän niillä ole ääntä eikä sen enempää suutakaan. Niiden äänikään ei ole niiden oma. Miten ne sitten julistavat? Pelkästään olemalla! Sillä kun opit näkemään luonnon esitysten kauneuden, laajuuden, korkeuden, paikan, muodon ja pitkän keston, alat kuulla niiden äänen. Taivaat voivat olla vaiti, mutta niiden ääni on kovempi kuin torvien soitto.
Johannes Krysostomos (347–407)
Jumala näytti minulle kämmenelläni pienen pyöreän esineen, vain pähkinän kokoisen. Katselin sitä ja kysyin: ”Mikä tämä on?” Ja minulle vastattiin: ”Se on kaikki minkä olen luonut.” Ihmettelin miten se voisi selvitä koska se oli niin pieni ja voisi tuosta vain hävitä olemattomiin. Vastaus tuli: ”Se kestää ja pysyy ikuisesti sillä Jumala rakastaa sitä”. Ja niinpä kaikki on olemassa Jumalan rakkauden takia.
Julian Norwichilainen (1342–1423)
Jokainen olento taivaan alla palvelee ja tunnustaa Luojaa omalla tavallaan.
Fransiskus Assisilainen (1182–1226)
Koko maailma on Jumalan kasvojen elävä ikoni.
Johannes Damaskolainen (675–749)
