Tuohustulen haastatteluun istahti nuori kirkkomme vaikuttaja, Maria Mountraki.
- Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Maria Mountraki, 31-vuotias helsinkiläinen, puoliksi kreikkalainen ja syntynyt Kreetalla. Olen töissä Suomen ev.-lut. kirkolla ja teen töitä koordinaattorina kansainvälisten asioiden parissa (kirkon ulkoasiain osastolla). Meidän osastomme siis työskentelee laajalti niiden asioiden parissa, joita Suomen ev.-lut. kirkko tekee liittyen ulkomaihin ja toisiin kirkkoihin. Töihini kuuluu paljon viestintää Suomeen ja ulkomaille, tapahtumien järjestämistä ja palavereita. Kivaa on tehdä mielenkiintoisten aiheiden ja ihmisten parissa työtä ja vaikuttaa sitä kautta.
2. Mitä toivo on sinulle?
Toivo on luottamusta tulevaan, luottamusta siihen, että asiat järjestyy juuri niin kuin pitääkin.
3. Mistä toivoa saa ja mistä sinä saat sitä?
Minä saan toivoa kun näen, että ihmiset onnistuvat ja maailmassa tapahtuu hyviä asioita. Nyt näiden maailman uutisten keskellä on vaikea löytää toivoa ja luottamusta asioiden menemisestä hyvin. Silloin yritän löytää pienemmistä asioista toivoa ja yleensä siihen auttavat omat ystävät ja perhe. On tärkeää pitää huolta itsestä ja tehdä kivoja asioita, jotta jaksaa itse tehdä hyvää muille ja sitä kautta tehdä maailmasta parempaa paikkaa kaikille. Jos pystyy osallistumaan ja vaikuttamaan esimerkiksi vaikka sosiaalisessa mediassa tai käymällä tapahtumissa, niin se auttaa ahdistukseen kun voi itse tehdä jotakin edes pientä jonkun asian puolesta. Moniin asioihin ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa ja silloin on tärkeää pitää toivoa yllä esimerkiksi rukouksin.
4. Joulupaasto alkaa pian. Mitä paasto ja joulu sinulle merkitsevät?
Joulupaasto on itselle vuodessa se aika kun taas pysähtyy paaston äärelle pohtimaan omaa elämää, suhdetta muihin ihmisiin ja Jumalaan. Talvella ennen joulua on paljon kiireitä ja menoja ja joskus tuntuu, että joulupaasto on sen vuoksi vaikea. On myös pimeää ja väsymystä eri tavalla kuin pääsiäispaaston aikaan ja silloin kasvisruuan syöminenkin on vaikeampaa. Minulle tärkeää on kuitenkin yrittää parhaansa syömällä paastoruokaa aina kun mahdollista ja käydä taas enempi kirkossa. Kirkossa käynnin jälkeen on aina vähän parempi olo! Joulupaastoon kuuluu myös synnintunnustuksella käyminen. Paasto huipentuu jouluun ja jouluna sitten saakin nauttia yhdessä perheen kanssa.
5. Liiton juhlavuoden teemana on ”Rohkeasti ortodoksi”. Mitä tämä sanapari tuo sinulle mieleen ja miten ortodoksisuus näkyy sinun elämässäsi ja tekemisissäsi?
Mahtava teema! Olisinpa aina ollut rohkeasti ortodoksi! Nykyään yritän parhaani olla rohkeasti oma itseni ja siihen kuuluu vahvasti myös ortodoksisuus ja kirkko. En peittele ortodoksisuutta enää kuten joskus nuorempana, nyt teen ristinmerkin rohkeasti kun kävelen kirkon ohi tai muualla ja kerron avoimesti siitä, että käyn kirkossa. Jos ihmiset kyselevät ortodoksisista tavoista tai muusta elämästä niin kerron avoimesti kirkostamme ja tavoistamme. Ortodoksisuus on niin vahvasti osa omaa elämää, että se kyllä näkyy monissa arkisissakin asioissa ja juuri paaston aikaan esimerkiksi ruokavaliossa.