Miten voin auttaa?
Velmun luokka oli opiskellut aiemmin päivällä pyhästä Nikolaoksesta ja auttavaisuudesta. He olivat saaneet kotitehtäväksi pohtia, miten he voisivat omassa elämässään tehdä hyvää ja antaa omastaan.
– Tämä on ihan tosi vaikeaa, Vilkku voihkaisee epätoivoisena kulkiessaan koulun pihan poikki.
– Kyllä me jotain keksitään, Velmu vastaa, mutta jää itsekin kurtistelemaan kulmiaan mietteissään.
Hetken kuluttua Velmu avaa jälleen suunsa.
– Voiko muka olla, ettei me osata olla anteliaita ja antaa omastamme? En minä ainakaan tahdo luopua leluistani.
– Voi teitä, ajattelette tehtävää nyt ihan väärin, kuuluu yllättäen ääni. Velmu ja Vilkku säpsähtävät ja kääntyvät katsomaan taakseen. Opettaja oli itsekin kotimatkalla ja ehtinyt pitkillä jaloillaan kävelemään Velmun ja Vilkun kiinni.
– Ai miten niin väärin? Tunnilla puhuttiin, että Nikolaos antoi toisille omastaan. Mutta hänellä oli hirveän paljon rahaa, Vilkku tuhahtaa.
– Tarinan opetus ei ollut antaa välttämättä pois sitä, mitä itse tarvitsee. Mutta jos sinulla on jotain, mitä et itse tarvitse, on hyvä miettiä, toisiko se enemmän iloa jollekin toiselle. Tai jos jollakulla toisella on puute, voimme miettiä, voisimmeko me tehdä jotain hänen hyväkseen, opettaja selittää.
– Ai niin kuin että jos emme leiki jollain vanhalla lelulla, annamme sen pikkusisarukselle? Vilkku ehdottaa.
– Esimerkiksi. Tai edes annat sisaruksen lainata leluasi, jos et juuri silloin itse leiki siellä, opettaja vastaa.
Velmun aivot alkoivat raksuttaa.
– Eli jos vaikka Vilkku on unohtanut hanskat kotiin ja minulla on taskussa kahdet ja lainaan toisia Vilkulle kotimatka ajaksi, lasketaanko se?
Vilkkukin alkoi innostua.
– Tai jos Velmun kynä hajoaa kesken kirjoittamisen, voin lainata omaa ylimääräistäni?
– Tai jos saan ison karkkipussin, voin antaa siitä myös muille sen sijaan, että söisin kaiken itse? miettii Velmu.
Opettaja naurahtaa.
– Juuri niin. Vaikka karkit voi säästää myös jouluun, kun paasto on ohi. Voimme auttaa toisia imyös muuten kuin tavaroilla. Voimme auttaa vanhempia ruoanlaitossa, tai kaveria kotitehtävissä. Jos joku luokkatoveri jää usein yksin tai ei osaa samoja asioita kuin muut, voimme mennä juttelemaan hänen kanssaan, jotta hänkin tietää kuuluvansa joukkoon, opettaja antaa esimerkkejä.
Velmu ja Vilkku puhuvat tehtävästä koko kotimatkan ja jatkavat koteihinsa päästyään. Myös Velmun äiti innostuu kotitehtävästä. Illalla he käyvät läpi perheen vaatekaappeja ja katsovat, mitkä vaatteet ovat liian pieniä ja mitä he eivät enää käytä. Seuraavana päivänä he vievät ne lahjoitettavaksi ja ostavat samalla reissulla joululahjan keräystä varten. Joku ilahtuisi siitä kovasti.
Velmulle tulee hyvä mieli, kun hän saa auttaa jotakuta toista. Eikä se lopulta vaadi häneltä paljon.
Tarina: Sanna Salo, kuvitus: Koposet