Loppiainen tarkoittaa joulun juhla-ajan loppua ja se päättyy toiseen suureen juhlaan, Teofaniaan 6.1. Teofania tarkoittaa sanana Jumalan ilmestymistä.
Kun Johannes Kastaja oli kastamassa Kristusta Jordanvirrassa, kuului taivaasta Isä Jumalan ääni, joka sanoi Kristuksen olevan hänen Poikansa. Myös Pyhä Henki ilmestyi kyyhkysen muodossa. Tämä oli hetki, jolloin Jumala kertoi meille olevansa kolmiyhteinen Jumala eli Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Kirkon vanhat opettajat näkivät Kristuksen kasteessa myös toisenlaisen merkityksen. Siinä luomakunta ikään kuin kastettiin Kristuksen omaksi, sillä Jumala astui virtaan ja suoritti näin ensimmäisen vedenpyhityksen, jota kirkko yhä toimittaa. Teofania tarkoittaa myös sitä, että kaikki, mitä me pidämme tavallisena ja luonnollisena, on itse asiassa mahdollisuus pyhittymiseen. Tämän vuoksi kristinusko käyttää jumalanpalveluksissa niitä kaikkein tavallisimpia ainesosia, joista elämämme riippuu, kuten vettä, leipää ja öljyä.
Juhlana teofania oli kirkon vanhimpia ja siihen sisältyi aluksi joulunvietto. Myöhemmin joulu erottautui omaksi juhlakseen, mutta teofania on ikään kuin joulun salaisuuden avain ja merkitys. Kristus astuu siinä tehtäväänsä ja osoittautuu Jumalan Pojaksi.