Daddy Cool Q&A-palstalla Daddy Cool vastaa yhdessä ystäviensä kanssa lasten ja nuorten esittämiin kysymyksiin. Kahvia kuluu ja discoboogie raikaa kun isä Cool ja ystävät pähkäilevät nuorten kysymyksiä elämästä, uskosta ja rohkeudesta!
lkfkg
Mitä suosittelet tavalliselle nuorelle päivittäiseksi rukoukseksi ja miksi?
Suosittelen jokapäiväiseksi rukoukseksi Isä meidän-rukousta, koska Jeesus on itse opettanut sen seuraajilleen. Isä meidän-rukous tulisi osata lukea ulkomuistista. Ihanteellista olisi, jos voisi lukea aamuin ja illoin ONL:n julkaisemasta Ortodoksisesta hartauskirjasta alkurukoukset ja pari kolme rukousta, josta tulisi päivittäinen rukoussääntö. Tarvittaessa ja haluttaessa rukoussääntöä voi laajentaa Orologion-rukouskirjan rukouksilla. Jos ei aamulla ehdi lukea aamurukouksia niin ainakin illalla ennen nukkumaan menoa olisi hyvä lukea iltarukoukset. Ristinmerkin tekeminen on kaikkein lyhin rukousele, joka ainakin tulisi muistaa niin aamulla vuoteesta ylösnoustessa kuin illalla vuoteeseen käydessä. Rukoilemaan oppimisessa on tärkeintä säännöllisyys, ei niinkään rukousten määrä. Tähänkin pätee vanha sanonta: ”Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa”! (Vastaus: Haminan piispa Sergei)
Miten voisi opetella olemaan rohkeampi?
Me ihmiset olemme ensinnäkin hyvin erilaisia. Jotkut ovat luonteeltaan varovaisempia ja arempia, ja se ei ole mikään puute. On päinvastoin hyvä, että jotkut syttyvät hitaammin uusiin asioihin ja ensin harkitsevat ja tarkkailevat huolella. Mutta kaikkien on hyvä olla sen verran rohkea, että rohkenee olla juuri oma itsensä. Silloin on joskus voitettava oma jännityksensä. Itsekin olen ollut kova jännittäjä. Minua on auttanut harjoitus: olen vain mennyt tilanteisiin, jotka ovat olleet vähän pelottavia ja epämukavia. Vähitellen ne ovat muuttuneet ensin siedettäviksi ja joskus jopa mukaviksi. Jännittävässä tilanteessa huomaa, että jännitys on vain tunne. Se ei ole vaarallista, ja se menee ohi. Jännityksen lauettua sitä seurailee monesti huojennus ja tunne onnistumisesta. Jokainen tällainen pieni voitto pelosta ja jännityksestä kasvattaa rohkeutta.
Mitä jos ei onnistukaan? Epäonnistuminen vasta onkin tärkeä taito! Jokainen epäonnistuu joskus, ja siihen pitää antaa lupa itselle ja toisille. Kaikilla on mukavampaa, kun saa turvallisin mielin epäonnistua. Siitä saa rohkeutta yrittää! (Vastaus: isä Tuomas Kallonen)
Kuinka voin löytää oman paikkani kirkon elämässä?
Oma paikka kirkon elämässä on melkein sama kuin oma itse. On tärkeää löytää oma kirkkotie. Sen tien varrella oppii tuntemaan ja ymmärtämään itseään. Kirkossa on monta mahdollisuutta palvella ja olla oma itsensä. Kirkko ei pärjää ilman nuoria kerhonohjaajia, alttariapulaisia, laulajia, lukijoita ja rukoilijoita. Kirkossa palvelemisen kautta vahvistuu side kirkon opetuksen ja oman kokemuksen välillä. (Vastaus: Tuohustuli)
Kaikki kaverini ovat tienneet aina, mitä he haluavat tehdä isona. Entäs jos ei ole mitään hajua mitä itse haluaa tehdä?
On tärkeää, että tekee itselle mielekästä työtä. Jos sellainen ei heti löydy, on hyvä aloittaa jostakin, opiskella tai hankkia työkokemusta. Oma ala tulee kyllä ennen pitkää vastaan ja sitten sen eteen voikin tehdä työtä kaikin voimin! (Vastaus: isä Alexander Roszczenko)
Miksi pitäisi kuulua kirkkoon?
Minä kuulun kirkkoon ja kirkko kuuluu minulle. Kirkko ei ole piispojen ja pappien bisnes, vaan koko kirkkokansan yhteisö. Tämän usein unohdamme. Ei ole sattumaa, että olen ortodoksi – minun kuuluu ottaa selvää mitä se minulle merkitsee, mitä se voi antaa minulle ja mitä minä voin antaa kirkolleni. Kirkosta ja ortodoksisesta uskosta on monta väärää mielikuvaa. Myös kirkonmiehet erehtyvät ja seurakunnan hallinto voi tehdä hölmöjä päätöksiä. Voi olla, että ortodoksinen näkemys kuullaan nuorten ja lasten suusta. Nuoret eivät ole kirkon tulevaisuus joskus sitten, vaan elintärkeä osa kirkkoa tässä ja nyt. Kirkko tarvitsee nuoriaan ja nuoret tarvitsevat kirkkoaan. (Vastaus: isä Heikki Huttunen)
hhj
Kuvitus: Anni Repo