Vuosittain koulujen alkaessa keskusteluun nousevat esille kiusaamiseen ja kaveruuteen liittyvät teemat. Ystävyys ja hyväksytyksi tulemisen tarve omana itsenään on ihmiselle luontaisen tärkeää. Siis tunne siitä, että minun ympärilläni on välittäviä ihmisiä, joiden kanssa jakaa elämää sen hetkissä.
Olen huomannut, että nuorista saattaa joskus tuntua siltä, että samat ohjenuorat kiusaamisen vastustamisesta ovat jo loppuun käsiteltyjä itsestäänselvyyksiä. On silti hyvä kysyä, miksi rajuja, vuosiakin kestäneitä kiusaamistapauksia ilmenee tai minkä takia viha ryöpsähtää valloilleen nettikiusaamisen muodossa.
Kannattaa oppia tunnistamaan omaa käyttäytymistään ja ajatusmallejaan suhteessa toisiin ihmisiin sekä sitä, millaista oikeastaan on olla hyvä ihmiseltä ihmiselle. Millä tavalla toinen kokee sen harmittomalta tuntuvan naurun, vain hauskana vitsinä tarkoitetun lausahduksen tai ivallisen nettikommentin. Kiusaaminen sen lievemmissäkin muodoissa vaikuttaa ja ikinä emme voi olla varmoja, mitä sen kohteeksi joutuva on aiemmin kokenut. Kiusaajasta itsestään se usein kertoo vain omasta pahasta olosta. Tämän takia myös kiusaaja tarvitsee apua, ei vain kiusattu.
Monen mielestä on helppoa ajatella, että toisista voi puhua pahaa, jos sen kohde ei ikinä saa siitä kuulla. Tämä on virheellistä ja harvoin toteutuukaan. Sen sijaan voi kuvitella, millaista olisi olla se kaveri, joka puhuu ja josta puhutaan hyvää. Hyvät tekomme ja niiden merkitykset ympärillä leviävät, jos toteutamme kaveruuden periaatteita elämässämme. Yksinkertaisuudessaan se voi olla aamun ensimmäinen hymy, ryhmätyöhön mukaan ottaminen ja erilaisuuden kunnioittaminen.
Hyvänä kaverina oleminen ei ole koskaan keneltäkään pois, ei varsinaan itseltäsi!
Helmiemilia Malin