Ole armollinen muille ja itsellesi!

Filoksenia ry:n pääsihteeri Martta Pietarinen kertoo vaikuttamisesta ja armollisuuden voimasta.

Kuka olet, mitä olet tehnyt, mitä teet ja miksi? Entä mitä tekee Filoksenia?

Olen Martta Pietarinen ja toimin Filoksenia ry:n pääsihteerinä. Olen toiminut eri tehtävissä maahanmuuttoasioiden, sekä ihmisoikeus- ja moninaisuusteemojen äärellä niin vapaaehtoisena, aktivistina, luottamustehtävissä, sekä palkkatöissä.

Suomikaan ei ole täydellinen maa, mitä tulee ihmisoikeuksien toteutumiseen tai moninaisuuden ymmärtämiseen. Vaikka suhteessa moneen muuhun valtioon olosuhteet ovat suhteellisen hyvät, on Suomessa monia ihmisryhmiä, joiden ääntä ja ahdinkoa ei kuulla. Muutamia esimerkkejä ovat saamelaisten itsemääräämisoikeus, vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden pitkittyneet turvapaikkaprosessit, tai Suomessa oleskelevien romanien yhdenvertainen kohtelu.

Turvapaikanhakijoiden kohtaama epäoikeudenmukaisuus sai minut miettimään, mitä teen, ja mitä olen jättänyt tekemättä. Päätin että enää en voi jättää tekemättä, sillä myös tekemättä jättäminen on teko. En ikinä ajatellut, että minusta voisi tulla johtaja. Kun olin lapsi en nähnyt missään, etenkään ortodoksisessa maailmassa, yhtään johtajaa, joka olisi ollut nainen. Kun Tarja Halonen oli loppusuoralla presidentinvaaleissa, olin alakoulussa ja muistan järkyttyneeni siitä, miten nainen voisi muka johtaa.

Luulen että representaation puute vaikutti lapsenkin käsitykseen omasta toimijuudesta niinkin vahvasti, että jopa vastustin asiaa. Nykyisin Tarja Halonen on yksi idoleistani ja olen sitä mieltä, että maailma tarvitsee kipeästi moninaisempia johtajia, ja muutkin kun vanhemman polven miehet ovat täysin kykeneviä olemaan erinomaisia johtajia.

Filoksenialla on Espoossa Kansainvälinen olohuone Trapesa, jossa arkisin työntekijämme, mielenterveyden ammattilaiset, tarjoavat psykososiaalista tukea monikielisesti. Iltaisin Trapesassa toteutetaan monia kursseja ja kerhoja, jotka kehittävät ja tukevat monikulttuurista suomalaisuutta, yhteisymmärrystä ja lisäävät yleisesti hyvinvointia.

Trapesassa kunnioitamme eri traditioita ja juhlimme monia juhlia. Trapesassa on ortodoksinen kappeli. Trapesan arjessa pyrimme elämään moninaisuutta sisään hengittävää ja ymmärrystä lisäävää yhteiselämää.

Miten nuori tai lapsi voisi vaikuttaa asioihin, jotka kiinnostavat tai kiehtovat tai ärsyttävät?

Aktivismi on yksi tapa tehdä muutosta. Usein aktivismi astuu kuvaan, kun epäoikeudenmukaisuuden kokemus on niin sietämätön, ettei keksi enää muuta, kun toimia.

Aktivismi on nimenomaan toimimista, tekemistä. Minulle aktivismin tulee olla pyyteetöntä, omasta egosta luopumista ja sydämestä kumpuavaa empatiaa. Yksi tapa toimia on tehdä vaikuttamista, mutta itse koin, että vaikuttamisessa ja sen työkaluissa on pohjalla perustavanlainen egon ihannointi ja oman egon pönkitys, joista halusin luopua. Ajattelen, että asiat, jotka kiinnostavat ovat niitä, joita kannattaa harrastaa, kiehtovat asiat niitä, joista pitää oppia lisää ja jos joku asia ärsyttää, siihen ei kannata reagoida vaan kuunnella mitä ärsyttävän asian taustalla on. Olen oppinut matkan varrella, että asioihin voi vaikuttaa monella tapaa ja joskus pienilläkin teoilla voi olla kauas kantoiset tuotokset. Esimerkiksi sillä, miten kohtelee ympärillä olevia ihmisiä ja miten kohtelee itseään.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat valmiita lyttäämään, mutta kannattaa hakeutua niiden seuraan, joiden kanssa on turvallista ja hyvä olla.

Kannattaa olla aito. Miellyttäminen on turhaa, mutta kohtelias kannattaa olla aina. Jos haluat vaikuttaa ihmisoikeusasioihin, niin aloita aina kysymällä kyseisiltä ihmisiltä, mitä he tarvitsevat.

Puhu, kommunikoi ja pyri ymmärtämään. Älä kuitenkaan kuormita sorrettuja ihmisiä ja vaadi heiltä. Etsi asiasta lisää tietoa ja tapoja toteuttaa niitä. Ole armollinen muille ja itsellesi.

Mikä rooli kirkolla mielestäsi on, tai pitäisi olla, maailman muuttamisessa tai ihan arkisessa kanssakäymisessä?

Kirkko voi tarjota parastaan, eli hengellisyyttä anteeksi pyytelemättä ja vallanpitäjiä kumartelematta. Ajattelen että Kirkko on laajempikin käsite kuin rakennus ja teologit, kanttorit, papit ja piispat.

En ole teologi enkä kirkon työntekijä, vaan tavallinen seurakuntalainen, jolle hyvyyden etsiminen ja rakkaudessa eläminen ovat hyviä hengellisiä haasteita, joita Kirkko isossa kuvassa tarjoaa tässä maailmassa. Toivon, että Kirkolla on taitoa katsoa itseään peiliin ja miettiä miten se voisi toimia paremmin. Kirkko koostuu kuitenkin meistä epätäydellisistä ihmisistä, joiden teot Kirkossa ja elämässä eivät ole itseoikeutetusti aina hyviä.

Mitä ajattelet kiusaamisesta ja sen ehkäisemisestä?

Kiusatuksi tuleminen on aina ikävä kokemus. Turvalliselle aikuiselle kannattaa aina kertoa, jos on joku huoli tai hätä, kuten jos joku kiusaa, tai on itse kiusannut. Kiusaamista on monenlaista, ja sen yksi yleisin muoto on porukasta pois jättäminen. Sellainen on varmasti kipeä kokemus. Kiusaamiselle ei ole ikinä hyvää syytä, joten sitä ei kannata itsestä etsiä. Sinä olet hyvä juuri sellaisena, kun olet.

Minusta on tärkeää muistaa, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä, mutta koulussa ja harrastuksissa on tärkeää tulla toimeen, opiskella ja leikkiä yhdessä, vaikkei ystävyyttä olisikaan.

Kaikkien mukaan ottaminen on varmasti haastavaa, sillä aikuisetkaan eivät osaa tehdä niin. Luulen, että virheitä sattuu ja kun on tehnyt toiselle väärin, niin kuin me kaikki joskus teemme, on tärkeää osata pyytää anteeksi.

Entäpä ekologisuus, eli kestävä kuluttaminen ja tekeminen arjessa? Mitä vinkkejä antaisit lapsille ja nuorille?

Voimattomuus ja ahdistuskin näiden asioiden edessä ovat ymmärrettäviä – tilanne on raadollisen epäoikeudenmukainen. Tekeminen lievittää tuskaa, mutta kannattaa miettiä, mikä olisi minulle sellainen tekemisen muoto, joka sopii minun minuuteeni.

Ulkopuoliset kaaokset voivat kuormittaa helposti myös sisäistä maailmaamme. Minua on auttanut kaunokirjallisuus, joissa maailman monimutkaisuutta ja sen luontoa käsitellään niin, että oma sisäinen maailma alkaa jäsentyä. Muun muassa runot, Maria Pariisilaisen rukous ja venäläinen kaunokirjallisuus palaavat mieleeni, kun pohdin ihmisten tekoja ilmastonmuutoksen ja sotien äärellä.

MARTAN TOP 3 syysjutut

1. Koko Hubara Hubara on lahjakas ajattelija, toimittaja, kääntäjä ja kirjoittaja, joka osaa sanoittaa monia nyky-yhteiskunnan ilmiöitä tarkasti ja runollisesti, muttei romantisoiden. Hubara taitaa kaunokirjallisen kieliasun, tarinankerronnan taidon ja raivaa tilaa todellisuuksistamme näkemään muutakin kuin totutun kaanonin. Hubara tutkii ja kirjoittaa tytärtämisestä Turun yliopistossa, on töissä Taikella ja on perustanut Ruskeat tytöt -median.

Hubaraa voi seurata instagramissa: kokohubaraofficial. Hubaran ajatuksia voi kuunnella vaikka kutsuvierasohjelmasta: https://areena.yle.fi/audio/1-62807141 ja hänen kirjojaan ovat Ruskeat tytöt ja Bechi, jotka kannattaa lukea.

Kuva: Tuomo Lindfors/ Flickr

2. Pyhittäjämarttyyri Maria Pariisilaisen elämä oli moninainen ja elämäntavat eivät vastaa tyypillisen ortodoksinaisen elämänkaarta. Hänen kerrotaan polttaneen tupakkaa ja töksäytelleen kaikenlaista ja hänellä oli elämänsä aikana monia puolisoja ennen vihkimystään nunnaksi. Tarina hyvästä ortodoksinaisesta, jonka tehtävä on olla vaimo ja äiti, elää edelleen vahvana, vaikka Äiti Maria on yksi esimerkki siitä, että perinteemme on täynnä muunkinlaisia ortodokseja, kuin ”kilttejä tyttöjä”.

Ranskan natsimiehityksen aikana Äiti Maria salakuljetti useita ihmisiä turvaan. Hän oli radikaali ihmisoikeusaktivisti. Äiti Maria kuoli keskitysleirillä 1945. Pyhä äiti Maria Pariisilaisen muistopäivää vietetään 20. heinäkuuta.

3. Asunnottomien yö 17.10. Monissa kaupungeissa järjestetään tuolloin tapahtumia ja paneelikeskusteluja, joilla nostetaan tietoisuutta asunnottomuudesta ilmiönä ja asunnottomista ihmisistä Suomessa. Lisätietoa tapahtumista ja ohjelmasta: asunnottomienyo.fi

”Herra, älä muista vain hyviä ihmisiä, vaan myös pahoja. Äläkä muista vain niitä kärsimyksiä, joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan myös hedelmiä, joita me olemme kantaneet niiden kärsimysten ansiosta: toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta.”

– Maria Pariisilaisen rukous

Kuvat: Martta Pietarinen/Filoksenia, Ari Koponen