Nykyajan muuttuvassa ja ajoittain stressaavassa maailmassa ei aina ole helppoa seistä omilla
juurillaan. Kirkossa käyminen, juhlien viettäminen ja ortodoksina arjessakin eläminen sisältää rikasta
kulttuuriperintöä, joka näkyy ortodoksien elämässä eri tavalla. Kaiken hektisyyden keskellä voimme
aina turvata rohkeasti kirkkoon, vahvaan kulmakiveen elämässämme, joka on ja pysyy. Kirkon
tarjoaman yhteisön ja sen tuen avulla voimme kasvaa ihmisenä ja ortodoksina yhdessä muiden
kanssa.
Mitä rohkeasti ja rohkeana ortodoksina eläminen sitten tarkoittaa? Jokaiselle se varmasti tarkoittaa
eri asioita, mutta kokonaisuudessaan uskoisin sen olevan sitä, että kykenemme aktiivisesti ennen
kaikkea olemaan omia itsejämme uskontomme mukaan lukien joka päivä. Voimme tuoda rohkeasti
esille katsomustamme esimerkiksi siihen liittyvässä keskustelussa ja kertoa ortodoksisesta
elämäntavasta siitä kiinnostuneille ihmisille.
Omassa elämässäni tämä on näkynyt esimerkiksi siten, että olen pitänyt esitelmää lukiossani
ortodoksisuudesta ja samalla esitellyt ortodoksisia esineitä, kuten ikoneita. Minulle on myös ollut
luonnollista olla avoin juhliin liittyvistä perinteistä, kuten pääsiäisen vietosta. Monet ihmettelevät tiettyjä
asioita, mutta ovat kuitenkin kertoneet, kuinka onkin rohkeaa, kun ihmiset uskaltavat avata omaa
henkilökohtaista kokemusmaailmaansa.
Itselleni rohkeus ortodoksina elämisessä tarkoittaa ennen kaikkea avointa vuoropuhelua muiden
kanssa, mutta toisaalta se on myös heikoimpien puolustamista ja sitä, että antaa mahdollisuuden
valon pilkahduksiin myös vaikeiden asioiden keskellä. Pitää myös muistaa, että kaikilla ei ole kirkon
tarjoamaa yhteisöä maassamme, jossa lähin ortodoksikirkko ei välttämättä löydy omasta
kotikunnasta. Siksi rohkeuden jakaminen ja näyttäminen on myös tärkeää. Itsellenikin esimerkkinä
olivat kriparilta tutut nuoret, joiden somessa ortodoksinen kirkko näkyi aktiivisesti.
Helmiemilia Malin