Johana on kenialainen poika, jonka kouluvuosi ei meinannut alkaa mitenkään. Pulpetti oli rikki ja
vaikka sisarukset menivät kouluun tammikuussa niin Johana jäi jälkeen. Onneksi lähellä olevassa
luostarissa oli uusia ystäviä, joiden kanssa viettää päiviä.
Johanan kotikylässä Kinangopissa Keniassa on uusi kirkko ja luostari. Siellä käy paljon vieraita
Nairobista ja joskus myös ulkomailta. Aidan takaa on mukavaa katsoa, että mitähän siellä nyt
rakennetaan.
Tammikuussa sinne tuli miehiä maalaamaan kirkkoa. Kaksi miehistä oli mzunguja eli valkoisia jostakin
kaukaa Suomesta ja he puhuivat lapsille englantia. Muut maalaajista puhuivat kikujua. Miehet maalasivat
yhdessä hienoja isoja ikoneja, jotka ripustettiin kattoon kaikkien nähtäväksi. Miehet olivat kilttejä ja
muutkin kylän lapset viettivät tuntikausia seuraamassa työn edistymistä. Välillä joku antoi paperia, että
lapsetkin saivat piirtää jotakin. Isä Gabrielista valmistui aika monta muotokuvaa.
Koulu alkoi tammikuun puolivälissä ja muut lapset menivät kouluun. Johana auttoi välillä naapureita ja
kävi itsekseen luostarin kirkolla katsomassa miten taulut valmistuvat. Miehistä oli kummallista, että yksi
lapsi ei mennyt kouluun, kun muutkin kerran olivat siellä. Piti kertoa rikkinäisestä pulpetista,
kiusaamisesta ja kaikesta sekavasta. Semmoista kun elämä on joskus.
Sitten tapahtui jotain kummallista. Miehet hakivat rikkinäisen pulpetin koulusta ja korjasivat sen
kokonaan. Se näyttää nyt ihan uudelta ja on ehkä maailman kaunein. Isä Gabriel maalasi Johanan nimen
punaisella värillä ja koukeroisilla kirjaimilla pulpettiin ja Antti suihkutti hiottuun pintaan lakkaa. Andrew
ja Petrus kantoivat pulpetin kotiin ja kertoivat äidille mistä on kysymys. Andrew osasi selittää asian
kikujuksi niin äitikin ymmärsi.
Johanan kouluvuosi pääsi alkamaan sittenkin ihan hyvin.
Teksti/Kuvat: Filantropia