6.10. kirkko muistelee apostoli Tuomasta. Yleisesti on tunnettu sanonta epäilevästä Tuomaasta, joka ei uskonut ennen kuin näki omin silmin. Tuossa kertomuksessa Kristus pyysi Tuomasta koskettamaan itseään, jotta tämä uskoisi Kristuksen nousseen kuolleista.
Mutta perimätieto kertoo Tuomaan vaiheista muutakin. Hänet on usein liitetty Intiaan ja sinne tehtyihin lähetysmatkoihin. Itse lähtökin oli Tuomaalle vaikea: kun helluntaina apostoleille jaettiin eri määränpäitä, Tuomaalle tuli Intia, joka tuolloin vaikutti hyvin kaukaiselta paikalta. Tuomas kieltäytyi lähtemästä sanoen, että ”minne tahansa muualle, mutta Intiaan en lähde”.
Intiaan hän kuitenkin päätyi. Siellä hän sai paikalliselta kuninkaalta tehtäväkseen rakentaa kuninkaalle uusi palatsi. Tuomas sai käyttöönsä valtavasti rahaa. Hän kuitenkin kierteli siellä täällä ja jakoi rahat hiljalleen köyhille ja tarvitseville. Kun kuningas huomasi, että aikaa oli kulunut, rahat olivat menneet eikä palatsia näkynyt missään, hän kutsui Tuomaan paikalle ja kysyi: ”Onko palatsi rakennettu vai ei?”
Tuomas vastasi: ”Palatsi on kyllä rakennettu, mutta sinä voit nähdä sen vasta tulevassa maailmassa.” Apostoli oli noudattanut Kristuksen ohjetta jakaa omastamme niille jotka tarvitsevat.
Tuomaksen kertomuksesta voi ammentaa toivoa. Hän ei osannut ”uskoa” oikein, oli usein vastahankoinen ja ristiriitainen. Jumalan yhteys tai Jumalan seuraaminen eivät vaadi täydellisyyttä. Epäilys kuuluu sekin jumalsuhteeseen, aivan kuten ristiriidat kuuluvat ihmissuhteisiinkin. Epäilys, pelko tai ahdistus eivät ole kuitenkaan viimeinen sana, vaan viimeinen sana on Kristus.